Kokemuksia virtuaalitodellisuudesta: Olemme vasta alussa

Olen seurannut tiiviisti virtuaalilasimarkkinoita viime syksystä lähtien. Tuolloin varsinkin Samsung esitteli laseja näkyvästi IFA-messuilla ja sama rummutus jatkui tammikuussa CES-messuilla Las Vegasissa. Äskettäin päättyneillä Barcelonan mobiilimessuilla virtuaalitodellisuus oli yksi kuumimmista puheenaiheista.

Samsungin markkinointipanostus on mittava: Barcelonassa yhtiö jakoi virtuaalilasit jokaiselle lehdistötilaisuuteen osallistuneelle toimittajalle. Tilaisuudessa oli 4500 ihmistä. Lisäksi laseja on jaettu maksutta Galaxy S6:n ostajille ja uusimman Galaxy S7 -puhelimen ennakkotilaajille. 

Barcelonassa yhtiö jakoi virtuaalilasit jokaiselle lehdistötilaisuuteen osallistuneelle toimittajalle. Tilaisuudessa oli 4500 ihmistä.

Virtuaalitodellisuudessa on kyse uudenlaisesta tavasta kokea eri sisältöjä. Valokuvat avautuvat silmien eteen uudella tavalla, kun niissä kuvattua maailmaa voi ihastella edestä, takaa ja sivuilta. Liikkuvan kuvan käytössä virtuaalitodellisuus on vielä vakuuttavampi kokemus. Useimmiten käytetty virtuaalilasien demosovellus on vuoristorata, joka parhaimmillaan kutkuttaa vatsanpohjaa lähes samalla tavalla kuin aidossa huvipuistossa.

Samsung on päässyt eturintamaan virtuaalilasimarkkinoilla. Oculuksen kanssa tehdyn yhteistyön hedelmänä syntyneet Gear VR -lasit ovat laadultaan riittävät miellyttävään virtuaalikokemukseen, eikä lasien hinta ole ylitsepääsemätön, ainakaan jos omistaa näyttönä toimivan Galaxy S6 -älypuhelimen.

Gear VR on virtuaalitodellisuuden alku, josta on hyvä ponnistaa. Grafiikaltaan lasit eivät tarjoa huikeaa elämystä. Lähinnä elämys syntyy itse virtuaalisesta todellisuudesta silloin, kun laseja käytetään ensimmäisiä kertoja. Toisaalta sama elämys saattaa syntyä monelle Googlen alle 10 euron hintaisilla Cardboard -pahvilaseilla.

HTC Vive on erityisen mielenkiintoinen tuote, koska se tunnistaa myös pelaajan liikkeet.

Todellinen virtuaalilasien mullistus on vasta tulossa. Siitä esimakua saadaan tämän vuoden aikana, kun Oculus Rift, HTC Vive ja Playstation VR -lasit tulevat myyntiin. Itse odotan niistä paljon. HTC Vive on erityisen mielenkiintoinen tuote, koska se tunnistaa myös pelaajan liikkeet. Voin siis kävellä virtuaalimaailmassa, enkä vain tollotella ympärilleni. LG puolestaan esitteli helmikuun lopussa omat virtuaalilasinsa, jotka liitetään piuhalla uuteen G5-älypuhelimeen. Laseissa on sangat ja ne ovat selvästi kevyemmät, koska laseissa ei ole omaa prosessoria tai akkua.

4K-televisioiden kohdalla puhutaan edelleen sisällön puutteesta. VR-laseille sisältöä on jo melko runsaasti. Itselleni virtuaalilasien mielenkiintoisin käyttökohde ovat pelit. Gear VR:lle löytyy joitakin melko koukuttavia pelejä, kuten Dead Secret. Pelissä selvitetään murhamysteeriä ja mikä hienointa, siinä voi aidosti käyttää aikaa pelimaailmaan tutustumiseen. Itse vietin yhdessä ja samassa huoneessa aikaa lähes parikymmentä minuuttia tutkiskellen esineitä ja etsien johtolankoja.

Samalla havaitsin perusteellisen pelitavan muutoksen, joka liittyy nimenomaan virtuaalilaseihin. Lasien kanssa pelataan usein seisten, kun esimerkiksi konsolipelejä pelatessa löhötään sohvalla. Liikunnallisena ihmisenä pidän tästä kehityksestä, mutta sillä on myös rajoitteensa. Dead Secretin kaltaisen pelin pelaaminen kotisohvalta on lähes mahdotonta, koska minun on käännettävä rintamasuuntani täysin taakse. Istuen se onnistuu ainoastaan pyörivän jakkaran päällä.

Lasien kanssa pelataan usein seisten, kun esimerkiksi konsolipelejä pelatessa löhötään sohvalla.

Uusi pelitapa vaikuttaa myös siihen, missä virtuaalipelejä voi ylipäätään pelata. Dead Secretin pelaaminen ei onnistuisi junassa, bussissa tai lentokoneessa.

Jatkuva seisoskelu lyhentää väistämättä pelaamiseen käytettävää aikaa. Pelinkehittäjillä onkin melkoinen haaste, sillä esimerkiksi Dead Secretin kaltaiset pelit vaativat paljon aikaa ja perehtymistä, mutta seisoskelu voi rasittaa monia.

Virtuaalitodellisuuden hienoudet avautuvat pelien lisäksi monissa hyötysovelluksissa. Googlen Streetview -palvelussa katu- ja sisänäkymiä voi tutkailla virtuaalimuosossa. Kun 360-kamerat yleistyvät, voimme matkata virtuaalisesti maailman eri kolkkiin ihastelemaan käyttäjien itse kuvaamia maisemia. Pääsemme livekonsertteihin eturiviin ilman, että paikan päälle tarvitsee jonottaa saati ostaa kallista lippua. Voimme käydä asuntoesittelyssä lähteämättä kotoa mihinkään. Tai istahtaa lentokoneen ohjaamoon, jonne ei muuten olisi asiaa.

Koemme elämyksiä, joihin ei ehkä todellisessa maailmassa olisi varaa tai mahdollisuutta.

Olen innostunut virtuaalitodellisuudesta.

comments powered by Disqus