Moottoriradan kiertäminen autolla on tuttua ja koukuttavaa hommaa tämän jutun kirjoittajalle. Silti ajatus moottoripyörän kyydissä herättää mielenkiintoa, mutta samalla myös pelonsekaisia tunteita.
Ensimmäiseksi täytyy tehdä selväksi, että ajamisesta pitävät ja etenkin moottoriurheilua itse harrastaneet ihmiset harvoin pitävät kenenkään muun kyydissä olemisesta. Joskus ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa, ja tällainen tilanne tuli vastaan Botniaringillä tänä kesänä, kun Teknaville tarjoutui mahdollisuus hypätä suomalaisen ratamoottoripyöräilijä Mika Kallion kyytiin.
Kallio Racing järjestää yhteistyökumppaneidensa kanssa moottoripyöräkyydityksiä moottoriradoilla Suzukin tuhatkuutioisella GSX-R 1000 -pyörällä. Moottoria on kuulemma ”hieman avarrettu”, joten kyseessä on aavistuksen vakiota nopeampi laite. Istuimet on myös erotettu pienellä korotuksella, ja takamatkustajalle on tehty kunnolliset kahvat tankkiin. Ja näille kahvoille tulee myös tarve…
Ennen kyytiin lähtemistä puetaan päälle kuitenkin kunnolliset varusteet. Yksiosainen nahkapuku pehmusteineen tarjoaa parhaan suojan asfaltilla kaaduttaessa. Puvun alle asetetaan selkää suojaava panssari, ja jalkoihin laitetaan tukevat moottoripyöräkengät.
Kallio ajaa yhden lämmittelykierroksen ja tulee tämän jälkeen varikolle hakemaan kyyditettävän takapenkille. Tärkeimpinä ohjeina hän pyytää matkustajaa pitämään jalat rentona, sillä kuljettajan ympärille puristautuminen vaikeuttaisi ajamista huomattavasti. Paikallaan pitää siis pysyä käsivoimien avulla.
Jämäkän otteen saamisen jälkeen kuittaan Kalliolle, että voimme lähteä liikkeelle. Hän ei suuremmin anna aikaa totutella kyytiin, vaan eturengas nousee ilmaan heti varikon portin jälkeen. Ja se nousee myös seuraavalla ja sitä seuraavalla vaihteella. Tämän jälkeen onkin jo jarrutuspaikka seuraavaan mutkaan. Pidän jalat mahdollisimman rentona ja seuraan kuljettajan liikkeitä, jotta ajaminen olisi mahdollisimman helppoa. Kierroksen loppua kohdin Kallio on nostanut selkeästi vauhtia. Etenkin jarrutukset vaativat voimaa, sillä penkissä on todella vaikea pysyä.
Seuraavalle kierrokselle lähdetään täydellä vauhdilla. Botniaringin lähtösuoraa seuraavalla pitkällä suoralla nopeusmittarin lukema nousee yli 250 km/h lukemaan. Myöhemmin harmikseni kuulin, että muutosten vuoksi mittari näyttää hieman liikaa, mutta todellistakin nopeutta oli hyvän matkaa yli 200 km/h. Mutkissa kallistuskulmaa on varsin reilusti ja slicksien pito tuntuu kyytiläiselle asti. Pitkät ja vauhdikkaat kaarteet tuntuvat todella hurjilta, mutta missään vaiheessa ei varsinaisesti kerkeä pelätä ja kuljettajan rauhallinen toiminta herättää luottamusta.
Kahden kierroksen jälkeen kaarramme varikolle ja on seuraavan kyyditettävän vuoro. Kokemus oli erittäin hieno ja pyörän selästä noustessa hymyä oli vaikea pidätellä.
Kuvat: Mikko Autio
Video: Kallio Racing ja Mikko Autio
