Nissan on uudistanut taas kerran GT-R:ää, ja sen kunniaksi Teknavi pääsi auton rattiin legendaarisella Span moottoriradalla. Ihan kiva, mutta…
Mieli on musta – kuin taivas Span yllä. Olemme ajaneet Düsseldorfin lentokentältä mutkittelevia pikkuteitä vehreään ja kukkulaiseen Belgiaan. Alussa paistoi aurinko. Sitten tihutti vettä. Sitten paistoi taas aurinko. Ja sitten taivas aukesi, mutta ei niin kuin mitä ennen retkeä uskoin…
Istumme hotellin aulassa, ja vettä tulee kuin saavista kaatamalla. Ukkonen on vienyt hotellista sähköt. Nissan GT-R:n tuotekehityksestä vastaavat insinöörit pitävät esityksiään. Insinöörien olo on ilman Power Point -esitystä selvästikin hieman orpo. Lopulta taivas rakoilee. Vettä tulee aina välillä, mutta ei enää kaatamalla. On aika ottaa härkää sarvista.
Hotellin vieressä olevalta portilta kiihdytetään suoraan radalle ja tiukasti tippuvaan alamäkeen. Kun autossa on tehoa 570 heppaa ja alla on yksi legendaarisimmista moottoriradoista ja pyörät roiskivat vettä ilmaan, paljon kokenut autotoimittajakin joutuu pidättämään hetken hengitystään perhosten tanssiessa villisti jossain vatsalaukun pohjalla.
GT-R viistää oikealla olevaa betoniseinää. Mäen pohja on kuin neppisradan monttu. Tiukka jarrutus ja kaasua ylämäkeen. Kunnioitus legendaarista Eau Rougea kohtaan on liian suuri, joten en avaa kaasua mäessä kovinkaan paljon. Nissan kevenee silti nypyn päällä. Oikea ajolinja on kaiken a, kuten Kimi Räikkönen tietää. Minulla se ei osu ihan kohdalleen. Väärän linjan takia vauhtia on liikaa. Ratin takana tulee hetkeksi kiire, kun perä lähtee karkaamaan liian nopean ohjausliikkeen seurauksena vasemmalle. Auto oikenee kuitenkin nätisti kaasulla radan liukasta reunaa halaten vasemmalle taittuvaan mutkayhdistelmän loppuosaan.
Kun kokee tämän legendaarisen kohdan ratin takana, kunnioitus kaikkia täällä ajavia kohtaan kasvaa potenssiin kaksi. Perhoset tanssivat yhä vatsassa, kun survon kaasua suoran auetessa.
GT-R kerää Kemmelin suoralla hanakasti nopeutta. Märän sumun keskeltä ilmestyvät ensimmäiset kyltit varoittamaan jarrutuspaikan lähestymisestä. Höllään vauhtia kiltisti ajoissa. Les Combesin mutka on hauska oikea-vasen-oikea yhdistelmä. GT-R:n hyvä tasapaino nousee esiin. Niin alkavat puskut kuin luisutkin on helppo ottaa haltuun. Pieni suoranpätkä putoaa alaspäin Brysselin-mutkaan, joka on eräänlainen loiva neulansilmä – ja johon on vaikea löytää oikeaa linjaa. Ajan vaistonvaraisesti kuivalla ajolinjalla, vaikka olisi fiksumpaa vetää ulkokaarten puolella märän kelin linjalla.
Vaikka olen tiennyt Span korkeuserot ja nähnyt ne telkkarista vaikka kuinka monta kertaa, ne korostuvat vasta ratin takana. Tämä rata on upea – hienosti erilainen kuin Nordschleife, joka on aina vain yhtä pelottava. Spa on haastava, mutta kuitenkin yllättävän helppo ottaa haltuun nopeaa hauskan pitoa varten. Rajojen etsiminen on varmasti yhtä haastavaa kuin Nürrellä, mutta se on taas aivan toinen juttu. Nyt ollaan kuitenkin ensi sijassa pitämässä hauskaa.
Eteen aukeaa taas loivasti laskeva suoranpätkä ennen loivaa Pouhonin mutkaa. Tunnen kuinka renkaat yrittävät löytää pitoa märästä asfaltista Nissanin keulan alla. Auto on silti itse rauhallisuus. Vau.
Ajolinja on taas hieman pielessä, mutta mutka selvitetään nätisti pyöreällä linjalla. Kiihdytys suoranpätkällä ja tiukka jarrutus ennen oikealle taittuvaa Campusin ässämutkaa. Pian renkaat ovat taas suorassa, lyhyt kiihdytys ja jarrutus Stavelot-mutkaan. Sen jälkeen varovasti kaasuttaen oikealle loivenevan Paul Frère -mutkan läpi. GT-R kelaa nopeutta lähes 200 km/h ennen vasemmalle taittuvaa nopeaa Blanchimontia. Taas suora ja kiihdytys ennen tiukkaa jarrutusta shikaaniin eli bussipysäkkille, jonka jälkeen aukeaa pääsuora.
Noin seitsemän kilometriä pitkä kierros on selvitetty kunnialla, ja kaksi kierrosta on vielä jäljellä. Sen jälkeen on tauko, kunnes edessä on vielä kaksi kolmen kierroksen settiä.
Kuvat ja video: Vesa Eskola
