Pasi Mäenpää testasi suomalaisen Varjon AR-tekniikan. Lisätyn todellisuuden erottaminen aidosta vaatii todellista keskittymistä.

Pääsin kokeilemaan Varjon AR-laseja Kian esittelytilaisuudessa. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana VR- ja AR-teknologia ovat tulleet lähemmäs kuluttajia. Moni on voinut kokeilla Googlen cardboardia, pelannut Pokémon Go:ta, sovitellut uusia huonekaluja paikalleen iPadin AR-toiminnoilla tai jopa huitonut Oculuksen kapuloilla.

Kian ja Varjon tilaisuudessa ensimmäisenä huomio kiinnittyi paikan rakenteeseen. Tyhjä lava näytti aluksi oudolta, etenkin kun paikalle tuodut malliautot seurasivat tilaisuutta lavan reunassa. Lavan keskeltä puuttui fyysisesti auto.

AR-ratti hämäsi käyttäjiä

Varjon AR-lasit eivät ole langattomat. Päinvastoin, käyttäjä vetää perässään reilua kaapelia, johon kompastuminen pelotti. Kim Härkönen perusteli, että tiedonsiirto lasien ja koneen välillä on niin suurta eikä siinä ole mahdollisuutta katkoilulle. Nopeasti kaapelin unohti ja alkoi vain seurata ihmisten reaktioita.

Ihmisten käyttäytyminen oli mielenkiintoista. En tiedä kuinka moni jännitti suoritustaan, kun tiesi, ja varsinkin kun näki yleisön seuraavan katsomosta. Yksi ilmiö nousi pintaan monilla kokeilijoista. En tiedä tarvittiinko siihen AR-laseja, vai tuleeko se vain lihaksista. Lavalle oli tuotu yksi autonpenkki, jotta autoon sai istua kuskin paikalle kokeilemaan ajamista. Rattia tai muita ei ollut, joten niihin kurkottaessa kädet haparoivat tyhjää. Silti moni noustessaan ulos autosta, otti vaistomaisesti tukea ratista ja horjahti, kun tilalla oli vain ilmaa.

Tyhjän lavan täyttyminen

Lasien sovittaminen suurempaankin päähän onnistui vaivattomasti ja malli on suunniteltu toimimaan myös silmälasien kanssa. Muutenhan koko ajatus lisätystä todellisuudesta ei toimisi, jos tausta näkyisi epäselvänä. Laite mittaa hetken käyttäjän silmiä ja sitten lavalle ilmestyy kokonainen auto. Sillä hetkellä ymmärsin, miksi lava on pidetty tyhjänä.

Härkönen kannusti kävelemään auton läpi ja katsomaan takapenkille. Silloin jokin mekanismi esti toimimasta, sillä esineen läpi ei voi kävellä. Lopulta, varovaisin askelin pääsin takaoven läpi, mutta huomasin vaistomaisesti painavani pääni alas, etten löisi sitä oven yläkarmiin. En tiedä näinkö karmin tulevan kohti, vai johtuuko se pitkän ihmisen pakosta kumartua aina autoon mennessä.

Auton sisällä pyöriessä kuvitelma todellisesta katosi. Auton läpi ei tietenkään voi kävellä, joten ei autokaan voi silloin olla lavalla. Mutta päästyäni auton ulkopuolelle, ja siirtyessäni sen etuosaan, kiersin koko auton, kunnes tajusin, että olisin voinut kävellä suoraan sen läpi. Jokin aivoissa sanoi, että täytyy kävellä ympäri.

Omia käsiä ei nähnyt, joka sekin jo mielenkiintoista, miten kamera poisti ne kuvasta. Niiden tilalla oli yksinkertaisesti animoidut “Minecraft-kädet”. Asia unohtui nopeasti, eikä haitannut, kuin lähinnä rattia kokeillessa. Silloinkin enemmän häiritsi, ettei ollut rattia mistä ottaa kiinni. Olisi mielenkiintoista päästä kokeilemaan mallia, jossa omat kädet ovat nähtävissä.

Kia EV9:n sisätilat oli viimeistä yksityiskohtaa myöden tarkat ja etenkin valon ja varjojen muutokset pään liikkeiden myötä tekivät tilasta realistisen. Jokainen nappula pinnassa on kolmiulotteinen. Tuulilasin loi oman heijastuksensa muun yleisön päälle, mutta valo myös muutti heijastustaan pään asennon mukana. Tämä on yksi merkittävä ero Varjon tuotteissa. Härkösen mukaan kyse ei ole AR:stä vaan MR:stä, eli mixed realitysta, sekoitetusta todellisuudesta. Kaikki mitä tietokone lisää kuvaan, se ei vain liimaa sitä olemassa olevan kuvan päälle, vaan se sekoittaa kuvat keskenään huomioiden mm ympäröivät valot ja varjot. Tämä tekee ihmissilmälle entistä hankalampaa erottaa lisättyä todellisuutta aidosta todellisuudesta.

Noustessani ulos Kiasta, tein kaikkeni, ettei oikea käsi lähtisi hakemaan tukea ratista tai oven karmista. Luulen onnistuneeni suorituksessa, mutta asiaan piti todella keskittyä.

Paluu todellisuuteen

Lopulta, kun tuli lasien pois ottamisen aika, varauduin jo hetkeen, että kokonainen Kia katoaa edestäni. Onneksi silmälasit jäivät hetkeksi kiinni Varjon laseihin, joka antoi aikaa totuttautua tilanteeseen. Jollain tavalla tiesi koko ajan, ettei autoa ole siinä, mutta kun sitä oli hyvän tovin katsonut ja yllättäen se katosi edestä, tuli todella outo olo.

Varjon laseilla on varmasti omat käyttökohteensa. Auton ostaminen vaatii enemmän kuin pelkän näkemisen, mutta esimerkiksi eri autovärien ja mallien kokeilu on mahdollista laseilla. Enää ei tarvita kaikkia vaihtoehtoja kaupan hyllylle. Joka tapauksessa hyvin mielenkiintoinen (ja osin pelottava) kokemus.

Lue kuinka Kia on hyödyntänyt suomalaisen Varjon tekniikkaa tuotekehityksessä ja -julkistuksessa.

Lue myös
Testaamalla sähköauton akun säännöllisesti, voit vaikuttaa akun kestoon

Valokuituverkon rakentaminen on monivaiheinen projekti

Seuraa Teknavia sosiaalisessa mediassa!
Löydät meidät Facebookista, Instagramista ja YouTubesta.