Moni ihannoi tehokkaita ja pullistelevia urheiluautoja, mutta onko niillä oikeasti hauska ajaa?

Hyvä esimerkki oli Teknavilla viime viikolla koeajossa ollut Mercedes-AMG C 63. Kyseessä on 476 hevosvoimainen perheauto kaksoisahdetulla V8 moottorilla. Kulkupuoli oli siinä määrin railakasta, että alushousut olivat märkänä täyskiihdytyksen jälkeen. Eikä se johtunut tehon tuomasta ilosta vaan petollisen suorituskyvyn aiheuttamasta pelkotilasta. Ainoastaan luistoneston pitäminen päällä sai auton pysymään kaistojen välissä. Kivahan se on toki kuunnella V8:n murinaa, mutta nopeusmittari nousee siihen tahtiin, että jos ei henki lähde niin ainakin kortin saa hyllylle.

Mazda MX-5:n lähestymistapa on täysin erilainen ja se tarjoaa monelle varmasti paremman ajoelämyksen. Auto painaa ainoastaan tuhat kiloa, jonka vuoksi isoa moottoria ei tarvita riittävän suorituskyvyn takaamiseksi. Kaksilitrainen moottori tuottaa 160 hevosvoimaa, joten teho-paino suhde on kiitettävä. Ilon tunne ei synny kuitenkaan suorituskyvystä, vaan siitä, että mies vie autoa eikä toisinpäin. Pieni sivuluisu on helppo korjata, eikä luistoneston kytkeminen off-asentoon tuo ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Toki Mazdallakin pääsee eroon kortista, mutta silloin tuntee ainakin ajavansa. Matala painopiste luo vauhdin tunteen, vaikka nopeus pysyisi sallituissa rajoissa.

Jotain kertoo sekin, että allekirjoittanut ottaisi mökkitielle mielummin MX-5:n kuin neljä kertaa kalliimman C 63:n. Tosin jos autoa pitäisi esitellä kavereille olisi valinta toinen, mutta sekin puhtaasti imagollisista syistä.

Kattavampi koeajoraportti Mazda MX-5:sta julkaistaan myöhemmin.