Arvi Lind. Kiitos unohtumattomista hetkistä ja siitä että saimme tavata tämän ainutlaatuisen ihmisen. Teknavin toimituksessa muistelemme lämmöllä yhteistä hetkeämme vuodelta 2012.
Arvi Lind vieraili Teknavin Auto ja persoona -sarjassa toukokuussa 2012
Arvokas kohtaaminen legendan kanssa
Kun Arvi Lind astui studiollemme keväällä 2012, emme tienneet että olimme taltioimassa jotain erityistä. Siinä istui mies, joka oli ollut osa suomalaisten arkea vuosikymmenien ajan – luotettava ääni, joka oli kertonut meille uutiset niin iloista kuin suruistakin. Mutta kameran edessä paljastui paljon enemmän kuin uutisankkuri. Paljastui aito, lämmin ja monipuolinen ihminen.
Auto tarvekaluna – vaatimattomuus persoonana
Kun kysyimme Arvilta hänen autostaan, vastaus oli tyypillisen vaatimaton: ”Mulle auto on tarvekalu, eli se on väline siirtyä paikasta toiseen. Mulla ei ole koskaan ollut mitään autoon liittyviä intohimoja.” Tämä lause kertoo paljon miehestä, joka oli koko ikänsä ollut julkisuudessa mutta pysynyt poikkeuksellisen maanläheiseenä.
Arvi ajoi tuolloin BMW:tä, jolla hänellä oli ollut uskollinen suhde 80-luvun alusta lähtien. Takaveto oli hänelle tärkeä ominaisuus, ja hän puolusti valintaansa tyylikkäällä huumorilla: ”Joku sanoo, että jos etuveto olisi paras veto, niin kaikki formulat olisivat etuvetoisia.” Käytännöllisyys näkyi kaikessa – kaksi hiekkasäkkiä takakonttiin talven varalle, jääkiekkovarusteet takapenkillä. Turvallisuus oli pääperiaate, ei statuksen tavoittelu.
Raskaan kaluston taitaja
Yksi haastattelun ikimuistoisimmista hetkistä oli, kun Arvi alkoi kertoa taustastaan raskaan kaluston kuljettajana. Tämä puoli hänen persoonastaan yllätti monet, mutta juuri se teki hänestä niin aidon. Lapsuudenkodissa Lappeenrannan tehtaan paloasemalla hän sai ensikosketuksensa isoihin ajoneuvoihin – kahteen eri merkkiseen paloautoon.
Vuonna 1958 hän suoritti kuorma-autokortin, ja kesälomilla nuori Arvi työskenteli sorankuormaajana. ”Soraa oon tehnyt Lappeenrannan ohitustietä ja kirjemmoin Salmenpatoa”, hän muisteli lämpimästi. Hän ajoi uusia Sisuja Karjalta Lappeenrantaan ja teki töitä, jotka olivat kaukana glamourista television maailmasta.
Erityisen hurmaava yksityiskohta oli hänen ”muuttomestaruutensa” TV-uutisissa työskennellessään. Arvi lainasi autoliikkeiltä kuorma-autoja esittelykäyttöön ja auttoi sukulaisia sekä työtovereita muutoissa. Tässä kiteytyy se Arvi, jonka halusimme muistaa – auttavainen, käytännöllinen ja aina valmis tarttumaan toimeen.
Luu-Sirkkelit jäällä
Jääkiekko oli Arvin toinen suuri intohimo. Hän oli pelannut 50-luvun puolivälistä lähtien, aloittanut Saipan junioreissa ja päätynyt lopulta vuonna 1968 Zoomiin – Raision- ja urheiluseuran joukkueeseen. ”Minä olen heikkojen ja vähäosaisten puolustaja”, hän totesi leikillisesti pelipaikkansa kuvaillessaan, mutta tuo lause toimi myös metaforana hänen koko elämäntyölleen toimittajana.
Nuorena hänen lempinimensä oli ”Luu-Sirkkelit” – hän oli kova taklaaja. Mutta luistelu oli se vahvuus, josta hän oli oikeasti ylpeä. Kopissa hänellä oli maine hauskana tyyppinä, vaikka hän itse vaatimattomasti kuvaili itseään ”perusujoksi ja totiseksi uutistoimittajiksi”.
Vaarin unelma
Ehkä koskettavin hetki koko haastattelussa oli, kun Arvi kertoi purjelentolupakirjastaan. Eläkkeelle jäätyään hän päätti toteuttaa elinikäisen haaveen: ”Jospa vaari vielä oppisi lentämään.” Hän suoritti lupakirjan Nummelassa, lensi kymmenen yksinlentoa, teki tarkastuslennon ja sai kortin. ”Se loppui siihen. That’s that. Se siitä”, hän totesi tyypilliseen tyyliinsä – ilman fanfaareja, vaatimattomasti.
Tämä kertomus kiteyttää Arvi Lindin hengen. Hän ei koskaan lakannut oppimasta, haaveilemasta tai toteuttamasta. Hän ei tarvinnut julkista tunnustusta – riitti, että hän itse tiesi saavuttaneensa tavoitteensa.
Kiitos Arvi
Vuoden 2012 tapaaminen Arvi Lindin kanssa oli hienoa meille Teknavissa. Saimme nähdä ikonin inhimillisenä, lämpimänä ja aidosti kiinnostavana ihmisenä. Hän ei ollut vain se tuttu ääni televisiosta – hän oli kuorma-autonkuljettaja, jääkiekkoilija, lentäjä, auttaja ja ennen kaikkea upea ihminen.
Arvi Lind edusti aikaa, jolloin luotettavuus ja rehellisyys olivat journalismin kulmakiviä. Hän toi uutiset suomalaisiin koteihin vuosikymmenien ajan, ja hänen äänensä tuli tutuksi sukupolvelle toisensa jälkeen. Mutta hänen perintönsä on enemmän kuin ammattitaito – se on esimerkki siitä, miten julkisuudessa voi pysyä aitona, vaatimattomana ja inhimillisenä.
Kiitos Arvi.
