Mercedes näkisi mieluusti Nico Rosbergin tai Lewis Hamiltonin kurvailevan siviilissä F1-tiimin väreissä olevalla A-sarjalaisella. Se ei taida kuitenkaan istua isojen pikkupoikien imagoon.

Hinta 57 334 €

Moni automerkki polttaa paljon rahaa moottoriurheilussa, ja vastapainoksi isot markkinointikoneistot yrittävät muuttaa menestyksen radoilta kassavirraksi autokaupassa. Harva on onnistunut tässä edes hyvin, pikemminkin moni on tuskaillut vaikeuksien kanssa siirtää moottoriurheilumenestystä autokauppaan.

Hyvästä esimerkistä käy esimerkiksi Citroën, jonka menestys rallipoluilla ei juurikaan vaikuttanut siviiliautojen myyntiin. Ja tuskin Volkswagen Polonkaan myynti on kasvanut järjettömästi sen toisen Sebastienin menestyksen myötä.

Ja kun liikutaan moottoriurheilun kuninkuusluokassa eli F1-maailmassa, isojen satsauksien vastapainoksi pitäisi myydä jo aika monta autoa. Ferrarin F1-autot ja siviiliversiot hyötyvät varmasti toisistaan, mutta muiden kohdalla on hankalampaa. Epäonnistujia on ollut viime vuosina monta: Infiniti tuskin hyötyi Red Bullin menestyksestä, ja myös Renaultin saama hyöty voidaan kyseenalaistaa. Toyota teki kalliin visiitin Ykkösiin, eivätkä sen innoittamana tehdyt Sport-versiot olleet menestyksekkäitä nekään.

Mutta jatkuvasta pään seinään takomisesta huolimatta autotehtaat jaksavat yrittää. Mikä on hyvä asia. Maailma olisi kovin tylsä paikka, jos kaikki olisi aina sitä yhtä ja samaa.

Otetaan esimerkiksi hiljattain faceliftatun Mercedeksen A-luokan Mercedes-AMG Petronas F1-tiimin väreihin puettu erikoisversio. Koeajoauton pohjana on A 250 4Matic Sport A, joka maksaa Suomessa jo peruskuoseissaan hieman alle 50 000 euroa. Motorsport-lisäpaketti kustantaa siihen päälle 7 619 euroa. Lisäksi autossa oli vielä muutamia muitakin herkkuja, jotka nostivat koeajoauton hinnan yli 60 000:een euroon. Auts. Se on paljon A-luokasta, joka näyttää vähän AMG:ltä, mutta ei kuitenkaan ole sitä.

Toisaalta, kyllähän Motorsport Edition -lisukkeet ovat hyvin näkyviä. Edessä ja takana on lisähelmaa ja takana on kattorajassa sen kokoinen siipi, että sen voisi kuvitella olevan lainatun lentokoneesta. Tummanharmaa mattaväri on sinänsä hieno, eivätkä AMG-vanteet ole pahan näköiset nekään. Autossa oli tosin vielä talvirenkaat ja sen mukaiset 18-tuumaiset vanteet. Oikeat Motorsport Edition -vanteet ovat 19-tuumaiset ja niissä on mustat 16-puolaiset vanteet sekä vihreä kehä. Talvivanteet tekevät kokonaisuudesta hieman maltillisemman, mutta samalla ne ovat myös kauneusvirhe. Ja ison takasiiven ansiosta kokonaisuus on silti turhan räikeä.

Myös sisätiloja hallitsee Petronaksen vihreä väri. Sitä on niin istuimissa, ilmansuuttimissa, nahan tikkauksissa kuin turvavöissäkin. Kojelaudassa on myös hiilikuidun näköistä somistetta, ja kojelaudan keskellä on uusi 8-tuumainen näyttö. Kokonaisuus on persoonallinen. A-sarjan ostajakunta Suomessa vain on muuta porukkaa kuin F1-tiimin lippalakki päässä kurvailevaa nuorisoa.

Autoa katsellessa on myös pakko miettiä, pureeko tällainen tuning vielä. Panimme auton huomioarvon käytännön kokeeseen Sveitsissä päiväksi. Lähdimme liikkeelle kahdella autolla; tummanharmaalla ja normaalivarustuksessa eli ulkoisesti melko vaatimattomalla Audi RS3:lla ja Petronas-A:lla. Ensimainittu on siis selvästi urheilullisempi ja kalliimpi.

Jo parin korttelin ajomatka paljasti pelin hengen. Audi RS3 ei juuri päitä kääntänyt, kun useamman nuoren miehen kaulanikamat olivat tiukalla Mercedeksen kanssa. Eikä kyse voi olla pelkästään uutuuden viehätyksestä, sillä ei uusin RS3 kovin vanha vielä sekään ole.

Ja mitä pidemmälle matka eteni, sen enemmän päät pyörivät. Tuning ei siis ole ilmiönä vielä kuollut, joskin se tehdään nykyisin entistä enemmän autotehtaiden omasta toimesta. Kyse on siitä kuuluisasta personoinnista, eli miten muutamalla ylimääräisellä osalla tehdään massatuotteesta juuri sinun näköinen menopeli.

Ulkonäköasiat ovat aina makuasioita, mutta kovin aikuiseen makuun ei Motorsport Edition istu. En myöskään ihan ymmärrä sitä, miksi A 250:stä pitää yrittää rakentaa AMG 45:n näköinen? Eikö oikea Motor Sport Edition olisi pikemmin ehta AMG 45?

Ei A 250:ssä sinänsä mitään vikaa ole, pikemminkin päinvastoin. Sen moottori on hieno. Se vetää kivasti ja vahvasti jo todella alhaalta ja veto jatkuu nätisti laajalla kierrosalueella. Ainoastaan se viimeinen hekuma jää puuttumaan.

Myös jousitus on aikuismaisen sporttinen eli sopivan mukava arkiliikenteessä ja riittävän jämäkkä mahdollista ratapäivää varten. Tässä auttaa autoon nyt lisätty mukautuva iskunvaimennus. Se pelaa hienosti.

Nelivedon yhteydessä vakiona oleva 7-portainen kaksoiskytkinautomaatti on sen sijaan pieni heikkous. Sillä pärjää arkiliikenteessä tietysti mainiosti, mutta ratapäiviä varten kuski toivoisi manuaalilaatikkoa. Sellaisen saa siis etuvetoisen version yhteyteen. Nopeita lähtöjä varten automaattiin on yhdistetty vielä launch control -järjestelmä.

Päivän kurvailun jälkeen en osaa sanoa, onko petrolinvihreillä lisukkeilla höystetty A-sarjalainen lintu vai kala. Se kääntää päitä, joka on sitä haluaville hieno asia. Myös ajettavuus on kunnossa, joskin ohjaus ei ole kaikista terävin. Isoin minua häiritsevä tekijä on lopulta ehkä auton äänet. Ne ovat turhan vaimeat, ja siinä tulee se isoin ero AMG 45:een verrattuna. AMG papattaa ja rähisee härskisti, A 250 Motorsport Edition on sen rinnalla kuin puudeli. Lisäksi tilannetta pahennetaan vielä ohjaamalla auton sisälle keinotekoisia ääniä. Ne saavat vakavammankin kuskin tirskahtelemaan välillä, niin keinotekoista pörinä on. Mutta tätä se nykymaailma on – eivät F1-autotkaan kuulosta enää siltä kuin ennen…

Mercedes-Benz A 250 4Matic Sport A Motorsport Edition
Moottori 1 991 cm3, 4-syl. bensaturbo
Teho 160 kW (218 hv) / 5 500 r/min
Vääntö 350 Nm / 1 200–4 000 r/min
0-100 km/h 6,3 s
Huippunopeus 240 km/h
EU-kulutus 6,6 l/100 km
CO2-päästöt 154 g/km
Mitat Pituus 4 299 mm, leveys 1 780 mm, korkeus 1 433 mm, akseliväli 2 699 mm
Tyhjäpaino 1 505 kg
Tavaratila 341-1 157 l