Valtaosa suomalaisista on joskus laskenut mäkeä pulkalla, tai jollain muulla liukumista helpottavalla laskuvälineellä. Teknavi pääsi kokeilemaan, minkälaista kyytiä jäärännissä liukuva olympiakelkka antaa.

Ratakelkkailu on monille tuttua lähinnä televisiosta ja olympialaisista. Suomessa laji ei ole koskaan kerännyt laajaa harrastajakuntaa, mihin vaikuttaa myös laskupaikkojen olemattamuus. Nissan on ollut julkisuudessa viime aikoina monenlaisten tempausten kautta. Viimeisimpänä muistuu mieleen auton hallintalaitteiden kytkeminen pelikonsoliin siten, että kuljettajan paikalta pystyi pelaamaan jalkapalloa.

Viimeisin erikoisuus on Nissan-brändin alaisuudessa rakennettu maailman ensimmäinen seitsemänpaikkainen jääkelkka. Valmistaja on nimennyt laitteen Nissan X-Trailin mukaan ja laittanut keulalle Nissan-logon lisäksi LED-nauhasta tehdyt ajovalot. Tämän lisäksi yhteistä näillä kulkuvälineillä on seitsemänpaikkaisuus. Luonnollisesti Teknavi ottaa vastaan mahdollisuuden päästä kokeilemaan tätä maailmanluokan harvinaisuutta.

Kelkan suunnitelussa ovat olleet mukana kelkkailumaailmassa nimekkäät tahot. Yhtenä pääpuuhamiehistä on toiminut muun muassa Britannian ilmavoimien kelkkajoukkueen parissa pitkään työskennellyt Ian Richardson. Kelkan suunnittelusta puolestaan on vastannut italilainen Diego Menardi, joka on hyvin tunnettu laadukkaista tuotoksistaan. Seitsemänpaikkaisen kelkan suunnittelu vaati miesten kertoman mukaan paljon mallintamista ja laskemista, sillä kolmen ylimääräisen henkilön oleminen mukana vaikuttaa kelkan dynamiikkaan varsin merkittävästi. Kokonaismassaa täyteen pakattuna kelkalla on noin 900 kiloa, ja kaarteissa noin 4,5 G:n voiman myötä runkoon ja jalaksiin kohdistuvien voimien osalta puhutaan noin 4,0 tonnista.

Kyseessä on ehdottomasti yksi hurjimmista ”koeajoistani”. Ennen ensimmäistä laskua käydään läpi turvallisuusohjeita. Pahimmassa tapauksessa kelkka voi kaatua, jolloin etenkin niska on vaarassa. Tämän vuoksi on tärkeää pysyä korkealle nousevien laitojen suojassa.

Vaaroista huolimatta suuntaamme Innsbruckissa sijaitsevan Iglsin kelkkaradan huipulle. Samaisella radalla on myös laskettu olympialaisia, joten kyseessä ei ole mikään helppo harjoittelukokemus. Ennen seitsemänpaikkaisen Nissan-kelkan laskua, jokainen pääsee kokeilemaan kyytiä normaalilla nelipaikkaisella kelkalla ammattilaisten ohjastamana. Jännitys tiivistyy kypärää päähän vedettäessä ja kelkkaan istuutuessa.

Ensikertalaisten kanssa laskijat itse eivät työnnä kelkkaa liikkeelle tv:stä tuttuun tyyliin. Kelkka saatetaan ulkopuolisen avun myötä rauhallisesti alamäkeen ja liukuminen alkaa. Alku on rauhallinen ja ensimmäisessä mäessä kerkeää tulla jo fiilis, että tässäkö tämä oli. Ensimmäinen jyrkempi mutka pyyhkäisee ajatuksen kelkan kallistuessa kiertoradalle. Vauhdin myötä heilahdukset sivuille ovat todella rajuja, ja niiden ennakoiminen on haastavaa myös heikon näkyvyyden vuoksi. Pitkässä vasemmalle kaartuvassa mutkassa nelipaikkaisella kelkalla on vauhtia noin 130 km/h ja siihen kohdistuu jopa 5 G:n kiihtyvyys, mikä todellakin tuntuu kropassa. Tuolla nopeudella vastaan tulevat heilahdukset paiskovat kahta kyydissä olevaa ensikertalaista laidalta toisella ja kypärä osuu useita kertoja kelkan laitoihin. Lasku päättyy lopulta pitkään jarrutusta tehostavaan ylämäkeen.

Kokemus oli huima. Asiat tapahtuivat sellaisella nopeudella, ettei niihin kerennyt millään varautua. Kaikesta huolimatta huulilla on leveä hymy ja mielessä siintää jo seuraava lasku.

Saamme kyydin tälle kertaa radan puolivälin lähtöpisteelle, jossa odottaa punainen Nissan X-Trail Bobsleigh. Olen mukana ensimmäisessä ryhmässä, ja tällä kertaa kyytiin pakataan seitsemän laskijaa. Jo kelkan liikkeelle saaminen kertoo kokonaisuuden massasta. Vauhti alkaa kasvaa ja lähestymme ensimmäistä kaarretta. Liike on huomattavasti rauhallisempi eikä nopeuttakaan ole vielä kertynyt edellisen laskun mallin. Massa kuitenkin tekee tehtävänsä ja vauhtia kertyy hitaasti mutta varmasti. Ensimmäinen lasku on sen verran tuoreessa muistissa, että osaan kaarteista osaa varautua. Tämä tekee laskukokemuksesta huomattavasti miellyttävämmin. Radan loppupuolella ison kelkan massa alkaa tuntua. Vauhtia on paljon, mutta liikkeet ovat edelleen huomattavasti edellistä laskua rauhallisempia. Juuri, kun meno alkaa tuntua sopivan rajulta, kelkka kaartaa kohti lopun ylämäkeä ja jarrutusta.

Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös tämänkertainen kelkkailu. Kokemus oli todella ainutlaatuinen, ja laskujen myötä ymmärrys lajia kohtaan kasvoi huomattavasti. Sulavan etenemisen takaamiseksi koko joukkueen täytyy osata liikkua yhtäaikaisesti ja tarkasti, mikä ei ole näin nopeatempoisessa etenemisessä itsestäänselvää. Omakohtaisten kokemusten myötä myös arvostus alan ammattilaisia kohtaan nousi huomattavasti. Uskallan väittää, että katson seuraavien talviolympialaisten kelkkailua eri silmin.

Kuvat: Mikko Autio
Video: Nissan