Järjestyksessään 86. Geneven autonäyttely on takana, eikä näyttely tarjonnut suuria ihmeitä. Uutta rautaa oli esillä taas hengästyttävä määrä, autojen edessä keikaili vähäpukeisia naisia ja lehdistöpuheissa hevosvoimat ja päästöt saivat lähes yhtä suuren painoarvon. Siis ei mitään uutta alla Geneven harmaan taivaan.

Kännyköiden ja elektroniikan puolella tehdään jatkuvasti uusia innovaatioita, mutta autoalalla tahti on hieman rauhallisempi. Sähkö on toki tullut yhä vahvemmin mukaan autojen voimalinjoihin, mutta muuten autot ovat säilyneet melko perinteisinä. Tämä on pieni pettymys. Kännyköistä on tullut todella älykkäitä, ja autojenkin soisi seuraavan perässä hieman nopeammassa muutostahdissa. Monimutkaisen elektroniikan ja erilaisten näyttöjen lisääminen autoihin ei tee niistä vielä älykkäitä.

Toisaalta uudistumisen hitaus on helppo ymmärtää. Uusien autojen kehityssykli on pitkä; kuten on myös autojen elinkaari. Autotehtaat ovat isoja jättiläisiä, joiden johtajien mielipiteitä ei vaihdeta ihan noin vaan – ellei sitten koko johtokuntaa vaihdeta syystä tai toisesta.

On itse asiassa aika outoa, miten vähän auto on muuttunut viime vuosikymmeninä, vaikka maailma autojen ulkopuolella muuttuu vinhaa vauhtia. Autossa on yhä neljä pyörää, tavallisesti viisi istuinta ja niiden perässä jonkin muotoinen tila satunnaisten tavaroiden kuljettamiseen. Autojen varustelista on kyllä kasvanut pituutta liikaakin, mutta itse auto ei edelleenkään taivu kovinkaan kummoisiin muutoksiin. Autotehtaiden johtajat puhuvat mielellään korulausein massavalmisteisten autojen yksilöimisestä. Minusta se ei ole riittävää yksilöllisyyttä, että autoon saa toistakymmentä eriväristä vannetta tai pari erilaista istuinverhoilua.

Oikeanlaista yksilöllisyyttä olisi se, että ohjaamo ja matkustamo muokkautuisivat oikeasti kulloisenkin omistajan tarpeisiin selvästi nykyistä paremmin. VW-konserni on oikeilla linjoilla mittaristojen digitaalisoimisessa. Sekä mittaristoa että kosketusnäyttöä personoimalla päästään askel lähemmäs kuluttajan tarpeiden tyydyttämistä. Kierroslukumittari saattaa olla tärkeä toisille, kun toisia kiinnostaa enemmän iso kartta.

Mutta tämä on vasta ensiaskel. Jatkossa auton pitää muuntua entistä voimakkaammin erilaisiin rooleihin – varsinkin jos ja kun se käy ajamaan itseään ja kuskille aukeaa mahdollisuus tehdä ajon aikana jotain muutakin kuin pitää kädet ratissa ja seurata liikennettä.

Tämä on sekä haaste että mahdollisuus autoteollisuudelle. Jos auto kykenee muuntautumaan, sillä on vielä tulevaisuutta. Tämä on myös huikea mahdollisuus kokonaan uusille autofirmoille. Minun ihanneautoni olisi sellainen, että se olisi aamulla liikkuva konttori matkalla työpaikalle, ja illalla se olisi liikkuva kotiteatteri, joka saisi minut hetkessä irtoamaan arjesta. Se olisi minusta luksusta. Oletteko samaa mieltä?