Koeajo: Ferrari F12tdf – enemmän, enemmän, enemmän – niin paljon enemmän

Ferrarin uusin katuase on melkoinen taidonnäyte Maranelloon pesiytyneestä osaamisesta valmistaa aerodynaamisesti tehokkaita autoja. Silta F1-auton ja katuauton välillä on taas piirun verran lyhyempi.

Tykkäsimme

suorituskyky parantunut enemmän kuin pelkät numeroarvot lupaavat

Emme tykänneet

kaikki 799 autoa myyty jo

Seitsemän minuuttia ja 33 sekuntia. Sen verran aikaa tarvitsee tavallinen Ferrari F12 Berlinetta Nürburgringin Nordschleifen kiertämiseen. Tulos on hyvä, sillä Ferrari ei ole oikein koskaan ollut kotonaan Porschen testikenttänä tunnetulla Nürrellä.

Takapuolituntumalta F12 Berlinettan pohjalta tehty ja legendaarista Tour de France -autokisaa kunnioittava erikoisversio hätyyttelisi samalla radalla jo seitsemän minuutin rajapyykkiä – ja luultavasti jopa alittaisi sen. Ero on merkittävä, sillä F12tdf on vain 40 heppaa F12 Berlinettaa tehokkaampi ja noin 110 kiloa kevyempi. Ferrarin omalla kotiradalla eli Fioranossa ero F12 Berlinettan ja F12tdf:n välillä on noin kaksi sekuntia. Ero on suurempi kuin monesti kahden eri Ferrari-sukupolven välillä.

Suurin ero löytyy F1-radoilla usein käytettävästä termistä downforce. Kun tavallinen F12 painuu tien pintaan 123 kilon painamana 200 km/h nopeudessa, F12tdf:n kohdalla downforcea on lähes tuplaten enemmän, tarkkaan ottaen 230 kiloa.

F12tdf:n takimmainen diffuusori toimii F1-autoista tutun avattavan takasiivekkeen eli DRS:n tavoin. Se sekä parantaa pitoa mutkateillä että auttaa autoa halkomaan ilmaa mahdollisimman tehokkaasti maksiminopeudella.

Tien päällä F12tdf on tulta ja tuppuraa, josta seuraa yleensä myös hieman savua. Kaikki on tietysti kiinni siitä, kuinka paljon kuski haluaa pitää hauskaa... Satasen vauhtiin päästään häkellyttävästi alle kolmessa sekunnissa, eli lähestytään mekaanisen pidon raja-arvoja. Ferrari työntää takarenkaansa todella tehokkaasti kiinni asfalttiin; 7,9 sekunnin kohdalla mittarissa on jo 200 km/h. Ja kiihtyvyys vain jatkuu. Huippunopeutta autolle luvataan noin 340 km/h. Ei olla kaukana F1-auton suorituskyvystä, ja F12tdf painaa kuitenkin 1 600 kiloa.

F12tdf myös laulaa kuin oopperatähti – korkealta ja kovaa. Automiehen iho on heti kananlihalla. Äänet ovat aivan F1-tasoa – tai itse asiassa selvästi paremmat kuin nykyisissä F1-autoissa.

Nelipyöräohjaus tekee autosta ketterän kadunkulmissa, mikä on näppärää, jos autoa ei halua kääntää yliampuvalla kaasunkäytöllä. F12tdf on nimittäin kohtalaisen pitkä (4 656 mm) auto, jossa on myös pitkähkö akseliväli (2 720 mm). Moottori sijaitsee keulalla, mutta tästäkin Ferrarilla on riittävästi kokemusta, eli auton taipumukset ali- ja yliohjaamisen välillä osataan ennakoida ja hallinnoida.

Ohjaamoa hallitsevat materiaalit ovat hiilikuitu ja alcantara-nahka. Tunnelma on hyvin sporttinen. Istuimet on muotoiltu Ferrarin tapaan kuin taideteokset, ja jakkarat tarjoavat sekä erinomaisesti tukea kurvailtaessa että ovat mukavat pidempää siivua yhdellä istumalla leikattaessa esim. matkalla Fioranosta Nürburgringille. Tämä on tietysti tärkeää, sillä V12-moottoriset Ferrarit ovat rataominaisuuksistaan huolimatta myös matka-autoja.

F12tdf edustaa erinomaisesti kahta eri maailmaa. Se on lähes puhdasverinen kilpa-auto, ja samalla näyttävä, tyylikäs ja mukava Gran Turismo. Tämä tiedetään asiakaspiireissäkin, sillä kaikkien erikoismallien tapaan myös F12tdf:n koko tuotanto eli 799 autoa on myyty jo loppuun.

Ferrari F12 tdf
Moottori 6 262 cm3, V12
Teho 574 kW (780 hv) / 8 500 r/min
Vääntö 705 Nm / 6 750 r/min
0-100 km/h 2,9 s
Huippunopeus n. 340 km/h
EU-kulutus 15,4 l/100 km
CO2-päästöt 360 g/km
Mitat Pituus 4 656 mm, leveys 1 961 mm, korkeus 1 273 mm, akseliväli 2 720 mm
Omamassa n. 1 600 kg
Tavaratila 320–500 l

comments powered by Disqus